Kuka luo kaikista rajoittavimmat säännöt pukeutumisemme suhteen? Kielloista ei voi syyttää Gallianoa eikä Gaultieria. Tiukimmat säädökset eivät tule myöskään henkkamaukan suunnitteluosastolta, mediasta eivätkä Porin torilta vaan ihan jokaisen omasta pääkopasta. Oma epävarmuus, itsekriittisyys ja pelko muiden sanomisista muuttuvat mielissämme tiheän sääntöjen verkon, josta ei sovi lipsua. Vai sopiiko?

Omalle kieltolistalleni on kuulunut mm. seuraavat asiat:

• en voi käyttää korkeavyötäröisiä hameita tai housuja paidan päällä, koska tissini näyttäisivät entistä suuremmilta ja sitäpaitsi mahanikin pömpöttää.
• en voi enää käyttää hihattomia toppeja julkisilla paikoilla, koska olkavarteni eivät ole enää yhtä kiinteät kuin lentopallo-aikoina
• en voi käyttää valkoisia vaatteita, koska ne tuntuvat vieraalta ja saavat minut näyttämään entistä isommalta
• en voi käyttää vyötärövöitä, koska ne puristaa entistä enemmän makkaroita esille
• sininen on kamala väri eikä todellakaan mua varten
  

Mutta tänä aamuna tapahtui taika ja uskaltauduin tarttumaan kaapin perältä pilkistäneen GT:n viime kesäisen ale-hameen helmaan ja sovittamaan sitä. Ihanasta mallistaan huolimatta hame on jäänyt pahasti paitsioon, sillä olen pelännyt sen vyötärön korkeuden rinnoilleni aiheuttamaa efektiä. Kannut tuntuvat kasvavan vielä potenssiin kymmenen tällaisten alaosien kanssa. :D Mutta vedettyäni hameen päälleni silmilleni taisi asettua vaaleanpunaiset rakkauslasit ja hame näyttikin yhtäkkiä ihanalta ja päähäni hiipi mielikuvia ihanista fiftari- ja rockabilly-tytöistä.

Joopa joo.. että niin sitä paiskattiin pukeutumisperiaatteet romukoppaan!  Ei noista tosiseikoista tietenkään mihinkään pääse: näytän yhdistelmässä juuri niin rintavalta ja vatsakkaalta kuin olenkin eivätkä olkavarretkaan olleet kaventuneet  yllättäen yön aikana. Muttaarvatkaa mitä? Olin siitä huolimatta asuuni ihan suunnattoman tyytyväinen! Ehkäpä omat huonot puolet oppii vaan pikku hiljaa hyväksymään kun niitä tarpeeksi kauan katselee.

Mitä tulee korkeisiin vyötäröihin ja niiden sisään sulottuihin yläosiin, on minun itseluottamukseni parantunut viime aikoina huimasti. Ehkäpä juuri kyseisen kehityksen vuoksi tämäkin hame sai olemassaolonsa toisen mahdollisuuden päästä ihmisten ilmoille. Meinasin ensin hapuilla hyllyiltä hameen kaveriksi jotakin turvallista mustaa, mutta totesin jo ennen yhdistelmän sovittamista, että tumma farkku + musta ei todellakaan ole kaikista kesäisin ja pirtein vaihtoehto. Sitten päässäni naksahti ja yhdistin pelottavaan hameeseen toisen usein ahdistusta aiheuttavan vaatekappaleen, eli valkoisen topin. Siis mitä sieniä olinkaan mahtanut syödä iltapalaksi, kun tällä tavoin aloin uhmaamaan useita itselleni asettamia "en voi pukeutua niin ja näin"-sääntöjä?

Aamun unifiilikset pakottivat ajan puutteen vuoksi turvautumaan 'bad hair day' pelastukseen eli huiviin, mutta sehän vaan loppujen lopuksi viimeisteli sen tyylin, joka iski mieleeni jo puettuani päälleni pelkän hameen ja topin. Pyykkimuija-tyyliin sidotusta huivista tulee aina väistämättä mieleen yllänäkyvä legndaarinen posteri.

hame/GT, toppi/H&M, neuletakki/KappAhl, laukku/2nd hand, kengät/Marco Tozzi, Andiamo, huivi/kirppikseltä, vyö/teiniaikojen aarre, korut/mistälie, aurinkolasit/Rayban wayfarer

Töissä tassuttelin punaisilla matalilla mary jane-tossuillani ja illalla terassireissulla jalkaan pääsivät nuo korkkarisöpöläiset. Molemmissa kengissä on suurin piirtein sama sävy, joten kumpien tahansa ympärille asun kokoaan, niin tietää, että tarpeiden muuttuessa voi vaihtaa toisiin. Hengeltään ja tyyliltään samanlaiset kengät koroilla ja ilman, tuollainen parivaljakko tekee saman asun päivämuodosta iltaversioksi muuttamisen varsin käteväksi. Hyödynsin samaa kenkä-comboa myös tässä asussa.

Asu ei ehkä ollut ominta itseäni (kun ominta minua on aina ne samat koko mustat trikoo-univormut), mutta ai että oli pirtsakka ja tyttömäinen olo. Edes hameesta puuttuva ylimmäinen nappi ei estänyt minua pukeutumasta uuteen rakkauteni kohteeseen, vaan kaivelin teiniaikojeni lemppari rokkivyön paikkaamaan tuota puutetta.

Mitä siis opin tänään? Kannattaa välillä uskaltautua kokeilemaan myös omien sääntöjen vastaisia vaatteita, asusteita ja yhdistelmiä. Sitä saattaa yllättyä positiivisesti. Kokeilkaapa tekin huomenna heittää joku pukeutumissääntönne romukoppaan, tai edes lomalle yhdeksi päiväksi! Ehkäpä minä koitan seuraavaksi pukeutua johonkin muuhun siniseen kuin denimiin, siitä voi vastoin kaikkia odotuksia syntyä ihan toimiva suhde. Ei tiedä, jos ei kokeile.

Ja nyt vuorossa pukeutusmiskriisi: Mitä laittaa päälle kun menee tapaamaan Madonnaa? Kyllähän se tyylilyyli kuitenkin näkee minut sieltä c-katsomon perältä, niin ei viittis mennä paikalle ihan noloissa rievuissa. :D