Mä aloitin teininä varmasti kymmeniä päiväkirjoja, aina vakaana aikomuksena kerrankin kirjoittaa se kannesta kanteen täyteen elämääni ja ajatuksiani. Kerta toisensa jälkeen homma laantui jo muutaman merkinnän jälkeen ja innon yllättäessä aloitin taas uuden, koska puhtaat tyhjät sivut merkitsivät uutta puhdasta alkua. Kattavien päiväkirjamerkintöjen puutteessa ja hamsteriluonteeni vuoksi olenkin vuosien saatossa kerännyt laatikoihin sekalaisia lippusia, lappusia ja tavaroita muistuttamaan menneistä ajoista ja tapahtumista. Muistikuvien ja tunteiden herättelyn tueksi on sitten tullut säilöttyä myös mitä kummallisempia vaatekappaleita. Valokuvia katsoessa muistaa jostakin tapahtumasta sellaisia filmipätkän omaisia katkelmia ja toimii itse pelkkänä sivustakatsojana, mutta laatikosta kaivettu vaate pistää muistojen tulvan liikkeelle ihan eri tavalla, ne saavat minut muistamaan miltä minusta on silloin tuntunut. Päiväkirjansivuja, sitä nämä hölmöt resuiset ja kolmekymmentä kiloa sitten mahtuneet vaatteet minulle ovat. Voisitko sinäkään luopua päiväkirjoistasi? Antaa niitä toisille, tai polttaa ne pois?
Tunteikkaan fiilistelyn vastapainoksi on luvassa vähemmän herttaisia kuvia. :D Koska näitä vaatekappaleita ja tarinoita niiden takana oli useampia, niin en viitsi postata kaikkia kerralla, vaan tehdään tästä muutamaosainen sarja.
Farkkutakki Naf Naf, ostovuosi 1999. Tästä löytyy jopa merkintä kalenteristani, ja jaan sen nyt teidän kanssanne.
"27.7.1999 Bourg-en-Bresse Ranska. Shoppailua, shoppailua ja vielä kerran shopping! Bourgissa törmyiltiin vapaissa muodostelmissa. Ja tulosta tuli. Ostin orgasmi-takin! Siis koskaan en oo tuntenut ostaessani sellaista tyydytystä kuin tänään. Kahdesti kävin Naf Nafilla sovittamassa ja ihailemassa ja viimein päätin hölvätä 300 (huom! markka-aika). Kassalla hinnaksi paljastuikin 149! Olin pyörtyä."
Kyseessä on siis muisto äärettömän tärkeästä päivästä (Naisen ihkaensimmäisestä osto-orgasmista!) ja tietenkin koko upeasta ja tapahtumarikkaasta Ranskan matkasta 17-kesäisenä. Ennen tuon merkinnän lukemista muistelin takin olevan Lyonista, mutta tuollaiset pienet virheet muistikuvissa eivät haittaa, kun itse tunne muistuu mieleen niin vahvana. Pystyn edelleen muistamaan miltä liikkeessä näytti, muistan mitä muuta sieltä ostin ja erityisen hyvin muistan kuinka jalkani notkahtivat veteliksi tajutessani, etten joudukaan uhraamaan kaikkia viimeisiä rahojani, vaan alennuksen-alennus pelasti viimeisten reissupäivieni budjetin.
Orgasmi-rotsi kulki kanssani monta vuotta liimautuen iholleni heti auringon ensisäteiden pilkistäessä keväiseltä taivaalta ja suostui takaisin kaappiin vasta, kun alle ei enää mahtunut enempää villapaitoja. Se ei ole mahtunut päälleni enää vuosikausiin, mutta koskaan ei ole käynyt edes mielessä heittää sitä pois. Kyseinen takki oli päälläni myös samana vuonna otetuissa kunnallisvaalikampanjan valokuvissa.
Farkut, sammarit, mitkälie Sisters Point, ostovuosi 2002.
Syksy 2002 meni osaltani melko apeissa tunnelmissa erottuani ensimmäisestä poikaystäväni yli viiden vuoden yhdessäolon jälkeen. Monen kuukauden ajalta ei ole montaakaan merkintää missään päiväkirjassa taikka kalenterissa ja omatkin muistikuvani synkästä ajanjaksosta ovat melko vähäiset. Suru laihdutti pitkästi toistakymmentä kiloa ja terävimmät muistikuvani liittyvätkin nimenomaan vaatteisiin. Ystävät kauhistelivat kuihtunutta olemustani ja liian suureksi käyneitä vaatteitani ja minä stsin vähän väliä uudet edellistä pienemmät farkut roikkumaan käyneiden tilalle. Tuosta ajasta en oikeastaan edes halua muistella tunteita, mutta muistan vaatteet (ja niiden kokolaput.)
Nuo raitapöksyt on kuitenkin ostettu tilanteessa, josta muistan paljon muutakin. Kyseessä oli pikkujouluristeily silloisen tiiviin nelihenkisen sinkkutyttöporukkamme kanssa. Sillä reissulla tuli pitkästä aikaa naurettua enemmän kuin aiempina kuukausina yhteensä. Reissuun kuului mm. laivan aulassa aamuyöllä heitetyt kärrynpyörät sukkahousujen haarakiilat vilkkuen, kovien munien kaipuu aamupalapöydässä, ystävän kateutta herättänyt paljettitoppi (huom! jo silloin olin heräävä harakka!), jalkoihin jumiin jääneet keinonahkasaappaat ja villit lattarimuuvit tanssilattialla. Ja sitten tietenkin nuo laivan putiikista löytyneet housut! Ihastuin housuihin tulisesti, mutta hintaa oli hieman liikaa budjettiani ajatellen. Sovituskopissa kuitenkin huomasin yhden vyölenkin olevan irti ja kysyin myyjältä ehjiä yksilöitä. Koska kyseessä olivat viimeiset housut omaa kokoani, myyjä tarjosi ne yllätyksekseni puoleen hintaan. Yhden rikkinäisen vyölenkin vuoksi! Voi sitä osto-orgasmin huumaa jälleen kerran. Ja voi sitä rakkautta, mitä noita pöksyjä kohtaan tunsin, ne olivat mielestäni upeimmat omistamani housut ikinä. (Fiilikseen on ehkä hankala samaistua enää näin 7 vuotta myöhemmin).
Joululoman jälkeen elämässä alkoivat puhaltaa monin tavoin uudet tuulet ja kadonnut ruokahalukin palasi tuoden pikku hiljaa mukanaan menetetyt kilot (ja aika monta uutta bonuksena. :D). Mahduin unelmahousuihini loppujen lopuksi vain muutaman kukauden ajan, mutta ne jäivät kaappini roikkumaan muistuttaen minua pimeästä tunnelista ja sen päässä näkyvästä valosta. Kuka voisi heittää menemään pimeydessä kajastavan valon?
Että sellaisia tarinoita ensimmäisessä jaksossa. Lisää luvassa myöhemmin. Kertokaas te nyt siellä, että olenko minä ihan pönttö näiden "rättipäiväkirjojeni" kanssa? Säilöökö tuollaisia kukaan muu?
PS. More to Loven Pepin ja Mimmin innoittamana myös Tuhlaus löytyy nyt Facebookista ja linkki profiiliini löytyy tuolta oikealta sivupalkista. Kaverit ovat tervetulleita!
PPS: Lisäsin sivupalkkiin myös muutamia seuraamiani blogeja. Suurin osa varmasti teille lukijoillekin tuttuja, mutta joukossa ehkä myös muutama hieman tuntemattomampi ja tuoreempi tuttavuus.
Kommentit