Naisilla on tissit. Ne voivat olla olemattomat, keskikokoiset, valtavat tai mitä tahansa siltä väliltä, mutta siellä ne ovat paidan alla. Monilla miehillä puolestaan on käsitys, että tissien (tai muiden ruuminosien) kommentoiminen tilanteessa kuin tilanteessa niin tutuille kuin tuntemattomillekin (erityisesti tuntemattomille) on ihan ok ja kenties jopa suotavaa.

Olipa etumuksen koko mikä hyvänsä, on se jonkun junttiurpon mielestä väärä.
- voi v***u mitkä melonit!
- Melkoset munkit sulla
- Vähän sulla on pienet tissit.

Ominaista näille tissikommentaattoreille on se, että mielipiteet on kerrottava huomiota herättävän kovalla volyymillä ja mielellään mahdollisimman julkisella paikalla. Näin varmistetaan kyseisten maitorauhasten omistajan totaalinen nöyryytys. Erityisesti kokotaulukon yläpäähän sijoittuvien puskureiden kohdalla saatetaan verbaalista helinää tehostaa myös yllättävällä ja ronskilla otteella. Isot rinnathan ovat naisen täysin oma valinta ja viestivät hänen halustaan tulla sekä sanallisesti että fyysisesti ahdistelluksi.

Elämäni ainoa "pienet tissit"-kommentti on peräisin yläasteajoilta, mutta muistan tuon koulunkäytävällä kovaan ääneen lausutun arvion edelleen elävästi. Kaikkia ryntäiden suurta kokoa jestastelevia kannanottoja ei puolestaan pysty enää muistamaan, niin paljon olen niitä joutunut menneinä vuosina kuulemaan.

Viimeisimmät kaksi junttiurpoa mielipiteineen sattuivat tielle muutama viikko sitten, kun olin pukeutunut tähän jo muutenkin itseäni hieman arastuttaneeseen asuun.  (Kyseinen asukokonaisuus onkin nyt hyllyllä ainakin toistaiseksi) Ensimmäinen isku tarjoiltiin keskellä toria isosta jätkälössistä kera äänekkään naurun, jälkimmäinen puolestaan tarjoiltiin lähietäisyydeltä suoraan päin näköä liioiteltujen silmänpyörittelyjen kera. Tälle toiselle putkiaivolle kykenin sentään lamaantumisen sijaan räjähtämään päin naamaa ripittäen äijää aina vastahakoiseen anteeksipyyntöön asti. Joudun kyllä nyt tunnustamaan, että tilanteen jälkeen tirahti tippa linssiin. Niin nöyryytetyksi minä taas kerran itseni tunsin.

On ikävää kerta toisensa jälkeen tulla huomioiduksi yhden ja saman fyysisen ominaisuuden vuoksi. Jotkut kaverit, etenkin miehet, koittaa lässyttää, että "ottaisit sen kohteliaisuutena", mutta ei se vaan ole sellainen. Mikään toisen ulkonäköön liittyvä sen sävyinen kommentointi ei ole kohteliaisuus, vaikka sitä miten kääntelisi, eikä kenenkään pitäisi joutua sellaisten hyökkäysten kohteeksi. Mikäli vieraiden ihmisten ulkonäkökommenteilta ei voi täysin välttyä, niin toivoisin joskus omaavani vaihteeksi vaikkapa nätit silmät tai säteilevän hymyn, en aina niitä per****en munkkeja.

Mitä siis pitäisi tehdä? Leikata akkainlehdistä talteen kaikki 'näin häivytät isoja rintoja'-pukeutumishjeet, yrittää olla välittämättä vai puuttua rohkeasti jokaikiseen itseä loukkaavaan kommenttiin läksyttämällä sen suustaan päästänyt uuno maan rakoon? Miten itse toimitte tuollaisissa tilanteissa? Tuntuvatko kommentit pahoiltavai pystytkö sivuuttamaan ne taidokkaasti?