Pari loman aikaista asukuvaa oli tuossa valmiina odottamassa julkaisua, joten tuupataanpa ne nyt sitten tähän väliin. Reissuilla mun kassissa seilaa tasan niitä samoja hyviksi havaittuja rentoja vaatteita joita näette päälläni arkenakin. Juuri mikään ei muutu. Laukku on helppo pakata täyteen mustia vaatteita, jolloin niiden yhdisteleminen ei tuota hankaluuksia eikä kuluta kallisarvoista lomailuaikaa. Pakatessani reissuja varten on metodini se, että kaivelen kaikki edellisviikon vaatteet pyykkikorista pesuun ja otan ne mukaan. Mitä todennäköisinmmin ne rätit joissa olen viihtynyt muutamina edellispäivinä tuntuvat miellyttäviltä myös tulevalla viikolla. Mikään vaatekappale joka on homehtunut kaapin peränurkassa viimeiset kuukaudet, ei voi alkaa tuntumaan loistavalta idealta lomallakaan.

t-paita/Matthew Williams for H&M, legginssit/Lindex, jakku/H&M, sandaalit/Lindex, laukku/2nd hand, aurinkolasit/Versace, korvikset/JC

Ylläolevassa asussa shoppailin mamman kanssa maanantaina Kajaanissa. Taisin silloin kaupunkiin lähtiessä mainita täällä postauksessa, että ostoslistalla on rintaliivit ja bikinit, enkä uskonut kumpiakaan löytyvän. No arvatkaapa miten kävi? Löytyi molemmat! Ja mikä parasta se oli mamma joka niiden kohdalla raotti lompakkoaan enkä minä. Bikineistä ostettiin kylläkin vain yläoa, sillä musta alaosa minulla on jo ja arvelin sen passaavan ihan hyvin uuden tylsän mustan yläosani kanssa. Pelkkä yläosakin maksoi kuitenkin alennuksessakin kolme kymppiä, joten en alkanut rassaamaan mamman lompsaa turhilla bikinipöksyillä.

Minun uikkarietsintäni on mennyt tänä kesänä niin, että olen sovittanut varmaan kolmekymmentä eri yläosaa ja olinkin valmis ostamaan ihan minkä tahansa näköisen yläosan kunhan se olisi sopiva. Kuten jo yllä mainitsin, ostamani bikiniliivit on ihan just niin perus kaarituelliset mustat tylsimykset kuin vaan olla voi, mutta ne jumalauta mahtui ja tuntui jopa hyviltä päällä ja sai kannutkin näyttämään ihan kohtalaisilta. Se on vaan julma totuus, että tällä kuppikoolla ei todellakaan enää valita sitä mikä on omasta mielestö kivaa ja nättiä vaan mennään puhtaasti kokolappujen armoilla. Mutta en valita, vaan olen iloinen, että löysin edes jotakin. Nyt mä pääsen uimaan!

Toinen loma-asu onkin sitten jo viikon takaa Tallinnasta. Koska tiedossa oli pitkä päivä kaupungilla ramppaamista helteessä, en voinut kuvitellakaan kiduttavani sisäreisiäni laittamalla hameen. Mikään ei ole niin tuskallista kuin koko päivän hikisenä yhteen hinkanneet sisäreisiläskit! Koko päivän juoksenteluun ei auta edes tuhti annos talkkia.

toppi/Zara, sortsit/H&M, kengät/Björn Borg, laukku/Aleksi 13, korvikset/JC, kalmankalpeus/ihan omasta takaa, mun rusketushommat ei vaan toimi

Jouduin siis mukavuusalueeni ulkopuolelle muulla tavoin kuin kivuliaiden reisien vuoksi. En nimittäin juurikaan koskaan käytä julkisesti sortseja, mutta tässä tapauksessa ne olivat ainoa varteenotettava vaihtoehto. Mitkään leggarit ei olisi tullut siinä paahteessa kyseeseenkään. Ja sitäpaitsi jos haluaa saada korvattua valkoisen selluliitin ruskealla, on parempi hengailla kintut paljaina auringon paistaessa, näin olen käsittänyt. Tapanani ei siis ole useinkaan paljastella reisiäni ihan tuossa mittakaavassa, mutta mieluummin pieni ympäristörikos kuin koko päivän kestävä polte jalkojen välissä. Mutta tuollainen lyhyet lahkeet ja melko lyhyt toppi yhdessä ei vaan tuntunut lainkaan omalta. Kombinaatio ei todellakaan imartele maallista tomumajaani, mutta joskus sitä vaan joutuu nöyrtymään säiden, minimaalisen matkavarustuksen ja mukavuuden halun armoilla. Hieman liian henkisesti ahdistava asu, mutta yritin vältellä katsomasta itseäni peileistä ja lohduttelin itseni nähdessäni kenties vielä karummin pukeutuneita turisteja. Mulla ei sentään ollut vyölaukkua eikä mulla pilkottanut vararengas leppoisasti paidan ja housunkauluksen välistä. Eli plussan puolella vielä. :D

Loppuun vielä pari kuvaa kotiseutuni kauniista maisemista.

Vanha lapsuudenystävä soitti tänään yllättäen ja kertoi olevansa myös Sotkamossa käymässä ja lähdettiinkin yhdessä hänen ja pikkusiskonsa kanssa tekemään nostalgiakierros. Ajeltiin katsomaan vanhaa kouluamme ja kavereideni entistä kotitaloa. Todettiin koulumatkamme mäkien madaltuneen sitten lapsuuden ja koulun urheilukentän pienentyneen radikaalisti. Koulun pihalla ollut oja, jossa leikittiin Näkkiä, oli täytetty umpeen ja ennen niin pelottava metsätie ei puiden hakkuiden jälkeen ollutkaan enää yhtään synkkä ja jännittävä. Muisteltiin kuinka talvisella eväsretkellä putosimme rannassa jäihin ja miten pyöräilimme yhdessä pilkkopimeää metsätietä vanhan kettutarhan ohi ja säikähdimme kuollaksemme yli lentänyttä pöllöä. Nostalgiaöverit.

uups, unohdin suoristaa horisontin.