Kuka tunnustaa joskus ostaneensa korkokengät, jotka tuntuivat jo kaupassa sovittaessa kamalilta jalassa, mutta kun ne nyt vaan oli niiiin ihkut? Tai kengät joissa kävely oli kaikkea muuta kuin naisellista ja sulavaa keinahtelua ja päätit jo kassalla, että kyseisillä kaunokaisilla käydään vaan sellaisilla kekkereillä joissa istumapaikkoja on riittävästi? Minä ainakin nostan tämän kysymyksen edessä molemmat räpyläni kohti kattoa tunnustuksen merkiksi. Voin vannoa, että en todellakaan omista lähes lähes 150 paria varpaitani hierojan lailla helliviä jalkineita vaan melkoisen läjän ah, niin ihania, mutta niin pirun epämukavia kenkiä ja niiden joukossa muutamia helmiä, jotka olen hankkinut kaappiini lähinnä parin viime vuoden aikana.

Viimeksi maanantaina iskin kinttuihini vuosipäiväillalliselle sunnatessani (jep, meille tuli murun kanssa kokonaiset kuusi vuotta yhteistä taivalta täyteen) korot, joiden kanssa mietin jo ulko-ovella, että mitä oikein tuli tehtyä. Nätin näköiset, halvalla hankitut, harmaat keino kiiltonahkaiset avokkaat, joilla käveleminen oli omituista töksyttelyä. Olin kyllä käyttänyt samoja korkkareita aiemminkin, mutta tällä kertaa päätin jo puolen korttelin kipsuttelun jälkeen niiden lähtevän kirpparipinoon. Miksi ihmeessä haluaisin käyttää kovalta ja kulmikkaalta tuntuvia kivannäköisiä kenkiä kun niissä kävely saa minut näyttämään kaikkea muuta kuin kivalta?


1248284314_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Halpis-kenkiä kirpparikassiin sulloessani vannoin jälleen kerran parantavani tapani ja ostavani tästä lähtien vain ja ainoastaan sellaisia kenkiä, joissa voi juosta olipa korko minkä korkuinen tahansa ja joiden materiaali ja lesti hyväilisivät jalkojani jo heti kaupassa eikä vasta sitten "kun nämä kyllä käytössä muotoutuvat". Kyllähän me kaikki tiedämme, ettei tuollaiset päätökset koskaan onnistu pätemään kaikissa tilanteissa kuten ei useimmat naisten laihdutuskuuritkaan. Tulen ihan varmasti sortumaan elämässäni vielä moniin kauniisiin kenkiin, jotka päätyvät koristamaan kirjahyllyäni, mutta elämäntapamuutospäätösten jälkeen on aina edes ne muutama hetki jolloin tarmoa ja päättäväisyyttä uhkuen onnistutaan välttämään kiusaukset.

Päätöksen "en enää osta paskoja korkkareita" voi toki tulkita niinkin, että "ostan välittömästi ensimmäiset eteen osuvat mahtavalta tuntuvat nahkakengät herätostoksena vaikken niitä tarvitsisikaan, ihan vain siksi, että osoitan itselleni kykeneväni järkeviin ostoksiin". Huomaatteeko pientä paradoksaalisuutta edellisessä?

Niin siinä kävi, että päätin tänään töistä paluumatkalla käydä tsekkaamassa muutaman rättikaupan uutuudet ja eksyin samalla reissulla Biancoon. Sanoin heti ale-hyllylle päästyäni myyjälle valikoiman olevan pelottavan petollinen, sillä lähes kaikista oli tarjolla mikäpä muukaan kuin oma kokoni. Seireenien lailla kaikki kolmeseiskat sulottaret kuiskailivat nimeäni ja pyysivät sovittamaan. Monen parin verran meni vallan hienosti: "ääh, nä mokkapäällysteiset korot olis rullalla jo ekan baarireissun jälkeen", "nää korot on sen verran matalat, että tuntuu liian mummolta", "super-ihanat, mut ei mulla kuitenkaan tule käytettyä tän värisiä", "vielä yli viikko tilipäivään, niin ei viitsi tuhlata". Ja sitten, kengät jalkaan, ylösnousu ja mielihyvän huokaisu ja myyjälle esitetty kysymys:  "eikö nämä ole liian matalat, kun ei yhtään satu?".

Vartin mä pyörin kaupassa kuvassa näkyvät kaunottaret jalassa ja tulin hetki hetkeltä varmemmaksi, että kenkäkaappini aivan huutaa keinonahkakoppuroiden joukkoon juurikin tuollaisia nahkaisia pehmeitä, kuin jalkaani valettuja, kauniilla reikäkuviolla varustettuja peep-toe korkkareita. "Ei mulla ole JUST tällaisia ja näillä jaksais kävellä vaikka kuuhun!" Mä lupaan tulla tunnustamaan teille mikäli kengät ensimmäisen käyttökerran jälkeen osoittautuvat luuloistani huolimatta ihan karmiviksi ja käyntini kompuroivaksi, silloin ovat paljon kokeneet jakani erehtyneet todella pahasti.Tällaisen mukavuuden tunteen aiheuttaneet kengät harvoin ovat jääneet kaappiin lojumaan.

Onneksi mulla oli jemmassa rahaa yhdestä lomalla tehdystä hommasta ja kengät oli koristeltu punaisella -50% lapulla. 54,50 €, kassakone sanoi klingkling ja minä lähdin hymyillen kohti kotia miettien koska pääsisin ulkoiluttamaan kenkiä ensimmäistä kertaa. Mä luulen, et huomenna työkaverit saavat ihmetellä koroissa studiolle kipsuttelevaa Tuhlausta. :)

Kuvassa alustana pari paljettiharakan viimeisintä pesään raahaamaa blingblingiä. Vero Modan paljetti minihame tuntui niin paljon omaa tuubiviritystäni paremmalta ja käytännöllisemmältä, etten voinut kulkea ohi ja myös Henkkamaukan liivi oli jotain kauan kaivattua. Mä olen ihan varma, että mulle saisi myytyä vaikka kaks numeroa liian suuren pilkkihalarin mikäli se olis kuorrutettu paljeteilla. Se on kuin huume, käytön myötä annostus vain kasvaa.