Miksi, oi miksi kaikki sydämeni kiihkeimmin väpättämään saavat kengät sijaitsevat jossakin seitsemän meren takana, josta niiden teleporttaaminen minun kenkähyllyyni maksaa omaisuuden?

Mä olen kyllästynyt näihin kaukorakkauksiin, joissa kanssakäynti tapahtuu pelkästään netin välityksellä. Mä tahdon tuntea rakkaani ihollani! Mä tahdon kävellä niiden kanssa kohti auringonlaskua ja poiketa matkalla nakkikioskille! Mä tahdon ottaa ne viereeni sohvalle ja silittää hellästi.

Uusin kiihkeä nettirakkauteni on yllä esittäytyvät Steve Maddenin Tramatic-nimiset kaunottaret. Meidän nuorta rakkautta eivät rajoita meidän vanhemmat, mutta tuhannet lentokilometrit kylläkin ja ennenkaikkea 140 $. Hitto.. se olis niin ku 100 €.. pystyiskö taipumaan? Ei, ei pysty. Jos ei olis kesäloma edessä ja sen mukanaan tuomat rahanmenot, niin pistäisin kyllä kirpparirahat tämän rakkaussuhteen rakentamiseen, mut nyt joudun pussailemaan vaan tätä tietokoneen näyttöä. :(

Lähden nyt yksinäni peiton alle haaveilemaan. Kuuntelen iPodilta nyyhkyballadeja ja rakentelen mielessäni pilvilinnoja minun ja Tramaticien yhteisestä tulevaisuudesta. Ei nää epätoivoiset kaukorakkaushommat ja yksinäiset kyyneleet näköjään jää sinne teini-ikään. 14-vuotiaana sitä vaan tuli nyyhkittyä diskoiltojen jälkeen jonkun haituvaviiksisten pojanmölhöjen perään. Nykyään nuo haaveilujen kohteet on sentään laadukkaampia ja luotettavampia.