Ihan turhaan mä tietenkin tukkani kanssa tuskailin. Kyllähän mun olis pitänyt jo yli kuuden vuoden kokemuksella tietää, että ihanan Maikun luota saa aina kivan tukan. Ikinä ei oo tarvinnut pettyä. Ainoa tukkapettymys kuuden vuoden ajalta on tietenkin se kerta, kun petin kampaajaani toisen kanssa, kun satuin saamaan ajan nopeammin muualle. Niinhän siinä kävi, että jo muutaman päivän päästä piti sitten hiipiä sen oikean luokse korjauttamaan harha-askeleen aiheuttamat vahingot. Se on kuulkaa naiset niin, että kampaajasta täytyy pitää kiinni sitten kun on löytänyt sen oikean, jonka kanssa kommunikointi sujuu. Suhteeni tukkataikuriini on jo pidempi kuin yksikään parisuhteeni! :D

No mitä sille karvamättäälle sitten oikein tehtiin? Pähkäilin pehmomman lookin ja särmän rokkitukan välillä ja tuskastelin pitäisikö jatkaa vielä mustalla linjalla vai vaalentaa ilmettä hieman. Miksi valita, kun voi ottaa kaiken!

Vanha tuttu pitkä etuosa säilytettiin ja sen voi vetää edelleen naisellisesti otsalle. Sivut ja takaosa kuitenkin lyhennettiin selkeiksi ja unohdettiin pehmeät pulisongit. Värjätessä hylättiin kova musta ja laitettiin tilalle muutaman asteen vaaleampi tumma ruskea, jota hieman rikottiin etuosaan laitetuilla vaaleammilla raidoilla. Koska pitkässä osassa on tietienkin vanhaa mustaa väriä, on se luonnollisesti hieman tummempi kuin sivut ja takaosa, mikä tekee tukasta vielä astetta ilmeikkäämmään.

Loistavalla leikkauksella ei tietenkään tarvitse tyytyä yhteen tyyliin, vaan karvat taipuvat loistavasti myös toiseen suuntaan:

Itseäni kovasti ihastuttava rokkitukka syntyy föönaamalla tupee totuttua suuntaa vastaan. Etuosan lyhyemmät hiukset antavat tukea päälleen laskeutuville pidemmille haituville ja raidatkin näkyvät eritavalla kampuksen suuntaa vaihtelemalla.

Mä olen tähän niiiiin suunnattoman tyytyväinen! Ehkä paras tukka aikoihin! Maikku mä rakastan sua! (tiedän et luet tätä kuitenkin :D )

Mikäs on raadin tuomio?

Asiasta ihan toiseen. Joku kyseli kommenttiboksissa, että miten käsittelen kuviani ja sepostukseni jälkeen pyysi jotain ennen/jälkeen kuvaparia. Toteutetaanpa tuo toive sitten heti alta pois tuolla jälkimmäisellä tukkakuvalla.

Eli tässä on nyt kyse tollasesta muutaman minuutin peruskorjailusta, kun en ole jaksanut alkaa väsäilemään mitään ihmeellistä esim. taustaan. (kuvan saa klikattua hieman isommaksi) Kuvaan on tietenkin tehty perussäädöt kuten tasot ja kontrasti. Lisäksi olen korjaillut pois ihon pikkuvirheet, siistinyt silmäpussini ja hieman kulmakarvoja, kirkastanut silmänvalkuaisia ja tukan raitoja, lisännyt hieman diffuusiohohdetta tekemään ihosta kuulakkaamman ja terävöittänyt kuvaa. Tollasta perussettiä siis. Eli olen todellisuudessa hieman studiokuviani kurjemman ja väsyneemmän näköinen, mutta kuten osa muistaa, totuuttakaan ei ole tässä blogissa ollut tapana kartella. Kotona otettuja pokkariräpsyjä harvemmin kauheasti korjailen, muuta kuin levelsejä ja kontrastia ym. yleissäätöjä. Naamasta osansa saa pokkarikuvissa yleensä vain esim. punaiset silmät tai jotkut megafinnit. Että sellaista kaunisteltua totuutta täällä! :D