ÄÄÄÄ! ARGGHH!!! Ottaa pähän. Vaikka mun blogissa onkin perinteisesti vedetty sellaista linjaa, että en dissaile täällä itseäni enkä kirjoittele mitään negatiivisia ruikutuspostauksia huonoista puolistani, niin saanko mä nyt tämän yhden kerran olla julkisesti ihan pikkusen ärsyyntynyt ulkomuotooni? Saanko? Tämä on nyt ikään kuin keskustelu itseni kanssa ja yritys saada ajatukset takaisin raiteilleen.

Minähän olen julistanut olevani melko sinut kokoni ja kilojeni kanssa ja mä keksin paljon vaatteita joissa mä omasta mielestäni näytän hyvältä, mutta hetki sitten tapahtunut vaatteiden sovittelurumba sai minut miettimään asiaa lisää. Mulle on kehittynyt se tietty tyyli jossa mä viihdyn ja koen oloni ja ulkonäköni varsin mainioksi. Mutta entäs sitten kun päälle yrittää vetää jotakin sen vakiintuneen tyylin ulkopuolelta, niin sitten iskeekin monesti epävarmuus ja ärsytys. Mä niin haluaisin käyttää kaapin perukoilta löytämiäni kivoja housuja, jotka taskujensa vuoksi kaipaavat ehdottomasti paidan laittamista pöksyjen sijaan. Testasin asiaa bodyn kanssa ja periaatteessa se olis kiva juttu, mut sit mä aloin kauhistella omaa peilikuvaani ja aloin häiriintymään tunikoiden kanssa hyvin piilossa pysyvistä selkä-läskeistä ja mahtaviin mittoihin päässeestä vatsastani.Tulin hyvin surulliseksi siitä, että en voi laittaa päälleni kivaksi kokemaani asukokoinaisuutta.

Onko se normaalisti kohtuullisen itsevarma oloni siis pelkkää itseni huijaamista? Vai onko vahvuuteni nimenomaan se, että tiedän millaisissa vaatteissa saan esiin parhaat puoleni ja oloni hyväksi? Olenko kuitenkin loppupeleissä kilojeni vanki, kun en niiden vuoksi voi vetää päälleni mitä tahansa? (Toisaalta taas voin huoletta vetää päälleni monenmoista niistä samaisista kiloista huolimatta, esim. minihameet) Onko maailmassa yhtään naista, joka kokisi voivansa laittaa päälle ihan mitä tahansa ja tuntea olonsa aina mahtavaksi? Voi kenties ollakin ja se on hirmu kiva juttu heille, mutta minun on elettävä oman kroppani ja oman itsetuntoni kanssa.

Muistutankin nyt itseäni, että se ei ole maailmanloppu, jos en jaksa rakastaa peilikuvaani joka ikisessä kokeilemassani asussa, vaatteethan voi aina vaihtaa. Eikä siinä ole mitään väärää, jos ne taas kerran vaihtaa lateksileggareihin ja mustaan tunikaan, jos niissä tuntee olonsa kuumaksi kissaksi. Tärkeintä on, että en anna kokoni ja ulkonäköni määrittää minua ihmisenä, vaan muistan, että olen tasan yhtä huumorintajuinen ja ystävällinen ja pidetty tyttö olipa minulla sitten ihramakkara jos toinenkin. Ja mun hymy ei näytä piiruakaan vähemmän säteilevältä kuin silloin kuin painoin 20 kg vähemmän.

Ja nyt moni siellä ruudun toisella puolella kysyy, että "no,miksi sä et laihduta?". Se on aihe, josta mä en aio pitkiä pätkiä täällä keskustella. Mä en halua harhauttaa itseäni kuvittelemaan, että olisin onnellisempi ja jotenkin parempi laihempana. Toki hoikempana olisi moni asia hieman kevyempää ja toivonkin, että vielä jossain vaiheessa saan pääni sille tolalle, että kykenen tekemään kestäviä muutoksia elämäntavoissani, mutta sen kehityksen täytyy sitten lähteä jostakin muusta kimmokkeesta kuin siitä, että "en näytä hyvältä paita survottuna korkeavyötäröisiin pöksyihin". Just nyt mennään tällä vartalolla ja sillä asenteella, että mä olen ihana just näin.Se vaan on niin, että tämä avioliitto oman kropan kanssa on sen verran tiivis ja eroaminen vaikeaa, että on vaan parempi päättää rakastaa. Se on tahdon asia.

Ja kuvitukseksi paiskataan loppuun viime lauantain baariasu. (Katsokaa kuinka hän halaa tuota siideripulloa!)

• lateksileggarit/Only
• valk toppi/GT
• vihreä toppi/Vero Moda
• korkkarit/Miss Sixty
• clutch/Make up Store

Miinukset: melko tukeva kaksoisleuka, pehmeä ja hieman kuriton vatsanseutu, muutama selkämakkara ja melkoinen etupuskuri Plussat: hyvät sääret, kohtuu kiva peppu, huippu tukka, ok naama, sievät korvat, pienet jalat, pilke silmissä ja se sama melkoinen etupuskuri. :D Lopputulos: pirusti plussan puolella. Nyt ämmä unohdat kaikki turhat epäkohdat ja vedät mustat luottokamppeet niskaan, (sllä ne on just sopivan rokit Maj Karman keikalle) ja värität naamasi ja lähdet iloisena nauttimaan loistavasta musiikista rakastavassa seurassa!

No niin.. hyvinhän tämä itseni puhutteleminen toimii! :D