Se ois sit taas viikonloppu ja kaikki bileet taas ohi. Mun kohdalla kyllä ainoat bileet joihin osallistuin oli West Beverly High Schoolin kevätkekkerit vuodelta 1991. Olen nimittäin sairastanut torstai-illasta asti ja olen kuluttanut aikaa kuvan osoittamassa seurassa.

Huomioikaa ehdottomasti kuvan kulmaa kohti pystyssä sojottava limainen tukka!

Olo oli perjantaina ja eilen todella helvetillinen kuumeen sahatessa edestakaisin ja joka paikan kolottaessa niin, että melkein itketti. Muru oli koko eilispäivänkin töissä, joten sain sairastaa ja itkeä surkeuttani ihan yksin. Onneksi rakas ystäväni ehti ennen työvuoronsa alkua noutaa minulle kaupasta flunssan selätykseen tarvittavia elintarvikkeita kuten mandariineja ja mehujäitä.

Koska kunto ei tosiaankaan ole antanut myöden muuhun kuin peittobunkkerissa makaamiseen, ovat kirjat ja dvd:t olleet ainoat seuralaiseni. Eilisen ja tämän päivän aikana on tainnut upota jo ainakin kahdeksan jaksoa Beverly Hillsiä. On se Dylan vaan edelleen aika söpö. :D Ja jotenkin se Brandon on kyllä aika ihana veljeksi. Itse aina pienenä haaveilin isoveljestä ja siihen hommaan sellanen Brandonin kaltainen heppu olis kyllä sopinut loistavasti.

Suurimmaksi osaksi sarjassa nähdyt asut ovat aiheuttaneet minussa melkoisia naurunpyrskähdyksiä, mutta nyt ysärimuodin tehdessä kovasti paluutaan olen joutunut jopa muutamaan vaatekappaleen kohdalla suhtautumaan hieman muutenkinkuin huvittuneesti. Esim. ihan 1. tuotantokauden ekassa tai tokassa jaksossa Brenda lähtee väärennetyin henkkareiden turvin baariin pukeutuneena mustaan paljettiminimekkoon. Ja sitähän tämä paljettiharakka ei voinut kuin ihailla.Mimmien päällä näkyy myös lähes joka jaksossa jonkinmoisia oversize-jakkuja, jotka voisi hyvinkin kuvitella tähän päivään, tai ainakin, jos kiskotaan ne tyynyn kokoiset olkatoppaukset pois.

Mutta vaikka kuinka muodin kiertokulku onkin tuomassa jälleen pinnalle monia lapsuudestani tuttuja elementtejä, niin ihan kaikelle en minäkään lämpene. Ehkä parhaimamt naurut irtosi Kellyn päällä näkemästäni asusta, jossa oli yhdistetty päällekkäin legginssit ja pyöräilyshortsit ja niiden seurana oli sitten rutatut sukat ja joku pallokuvioinen tiukka paita + vyötärömittainen jakku, kera olkatoppausten tietenkin. Huhhuh sanon minä. Olen kauhukseni nähnyt pyöräilyshortseja jo muutamassa kotimaisessakin blogissa, mutta omassa pukeutumisessani ne on aina ja ikuisesti kuuluneet vain ja ainoastaan lentopallokentälle. Ja mä en voi keksiä yhtään ainutta järkevää syytä, miksi joku haluaisi pitää kyseisiä keksintöjä missään muussa yhteydessä kuin urheillessa. Joudun siis valitettavasti nieleskelemään naurunpyrskähdyksiä mikäli kyseisiä vehkeitä alkaa näkyä katukuvassa.

Urheiluvaatetuksesta puheen ollen haluan jakaa teille ehdottoman asusuosikkini tämän päivän jaksoista.

Tässä screenshotissa Steve näyttää meille mallia kuinka mies pukeutuu rohkeasti napapaitaan. Meidän kaikkien iloksi nuo ysärihelmethän ovat tekemässä paluutaan. Itsekin muistan omistaneeni keltaisen napapaidan joskus 13 veenä. Kaveri toi sen jostain reissusta tuliasiksi ja rintamuksessa tietenkin komeili joku tosi filosofinen teksti. :D Onneksi, onneksi, on noita vararenkaita sen verran, että ei voi mitenkään käydä sellaista vahinkoa, että hairahtuisi lähtemään mukaan kyseisen karmeuden uusintakierokselle!

Farkkupaidat, porkkanafarkut käärityin lahkein, ns. aerobic-sukat kukkamekkojen kanssa, housuihin sullotut liian isot kauluspaidat, pikkureput, olkatoppaukset, perserusetit juhlamekoissa, pussittavat farkkusortsit, poolopaidat reikäneuleiden alla, silmiä särkevtä salihousukuosit ja värit miesten paidoissa.. YYYH! Ei kai meidän tarvitse kärsiä kaikkea tuota uudelleen? Mua pelottaa ihan toden teolla. Mitä jos kaupat on kohta täynnä tuota kamaa ja sit sitä vaan huomaamattaan lähtee siihen mukaan? Mitä jos mä joku päivä havahdun ompelukoneen äärestä taiteilemasta kukkakankaisia levennyksiä kirpparilta löytyneisiin leviksiin? AAARRRGGHH!! Mä tunnen oloni niin turvattomaksi muodin kiertokulun edessä. Eka niitä inhoaa ja sit ne alkaa vilkkumaan verkkokalvoilla niin, että niihin tottuu ja sit jo erehtyy sovittamaan ja ensi syksynä mä pukeudunkin sitten jo niin kuin teiniaikojeni tv-idoli Blossom. Mahtaakohan mun teiniaikojen samettiset hatut edestä nostettavine liereineen olla vielä jossain tallessa...

Onko kukaan muu puolustuskannalla ja pelokkaana ysärimuodin paluun vuoksi? Jakakaa kommenttiboksissa parhaat/pahimmat ysärimuotimuotimustonne! + mä haluan kuulla kuka Beverly Hillssin pojista oli teidän lempparinne. Dylan, Brandon, Steve, myöhemmin mukaan tullut Ray (eli Jamie walters) vai joku muu musta hevonen?

 

EDIT: Yleisön pyynnöstä vielä yksi kuva. Kuinka saatoinkin unohtaa Dylanin pärstän tästä postauksesta! Söpöläisen kurttuotsan lisäksi voitte ihastella Brendan mahtavaa tanssiaismekkoa kera överirusetin. Kuva on ekan tuotantokauden jaksosta Spring dance, jossa Kellylle ja Brendalle käy paha moka heidän pukeutuessaan samaan kolttuun. Aijai! Sotahan siitä meinaa syttyä ja Kelly ystävällisesti kehottaa Brendaa pysyttelemään koko illan eri puolella salia, jotta kukaan ei huomaisi asiaa. Brenda onneksi tosiystävänä hoitaa homman poistumalla lähes samointein hotellihuoneeseen luovuttamaan Dylanille neitsyyttään. Eli Kelly sai ihan rauhassa olla ylpeä ihkusta mekostaan ja Brenda sai jotain muuta. Huippu jakso siis. :D