Olin ehtinyt jo muutaman viikon ajan kaivata viime talvena huuto.netistä hankkimiani punaisia Pomarfinnin ysärisaappaita. Tänään ne sitten vihdoin löytyi yhdestä monista kengäntäyteisistä kaapeistani. En vaan ollut tullut ajatelleeksi, että olisin saattanut laittaa saappaat kenkälaatikkoonn, mutta niin vaan olin ne keväällä taitellut boksiin, jonka koosta ei olisi uskonut sen sisältävän mitään pitkävartista. Ilahtuneena jälleennäkemisestä halusin heti kiskoa söpöläiset kinttuuni, kun lähdimme murun kanssa metsästämään viimeisiä joululahjoja.

2164101.jpg

Huomionhakuiset saappani halusivat pitkän pimennossa olon jälkeen loistaa toden teolla ilman, että kukaan varastaa huomiota heiltä, joten supersimppeli kokomusta ilman kummempia asusteita oli juuri oikea valinta. (Ihan niin kuin mun asut nyt olis muutenkaan muuta kuin simppeliä kokomustaa. ;D )
  • pooloneule/H&M (on sit muuten hieman tissevä olo pooloneuleessa! )
  • korkeavyötäröinen trikoohame/H&M
  • saappaat/Pomarfinn, Huuto.net
Ja sitten tuohon otsikon aiheeseen..
Koska mä olen kasvattanut viime vuosina itselleni ihan kohtalaisen pelastusrenkaan tohon rintojen ja lantion väliselle alueelle, on tollainen ihan pintaa nuoleva pukeutuminen omalla tavallaan hieman riskaabelia. Mutta kuten olen jo monia kertoja täällä blogissakin todennut, viihdyn huomattavasti paremmin juuri ihoamyötäilevissä pukineissa löysien telttojen sijaan. Miten siis tuo kuvassakin näkyvä vyötäröä etäisesti muistuttava kurvi saadaan aikaiseksi, kun pohjamateriaali on puhdasta silavaa?
  • Rakentaminen lähtee tietenkin alusvaatteista. Pohjatyö tehdään legendaarisilla "mummopöksyillä", eli "pikkareiden" (ei kai sellaisia nyt enää voi pikkareiksi kutsua. :D ) tulee ulottua miellyttävästi sinne kuvitellun vyötärön paikkeille saakka. Mitä katastrofaalisemmaksi vatsanseutunsa kokee, sitä tukevampi ja muotoilevampi malli on paikallaan. Itselläni ei ole käytössä mitään muotoilevia tai kuristavia ja puristavia pöksyjä, vaan pelaan ihan puhtaasti sillä vyötärökorkeudella. Yhden hieman slimmaavan alushameen omistan, mutta se on melkoisen epämiellttävä, joten käytän sitä hyvin harvoin. Mutta maxipöksyt siis vaan suosiolla kehiin, jos muotoilua tahtoo!
  • Tukevilla ja tarpeeksi nostavilla rintaliiveillä nostetaan povi näyttämään entistäkin isommalta ja tietenkin ryhdikkäämmältä, jolloin optinen harha saa vyötärön näyttämään todellisuutta kapeammalta. Ja jos hyvä tuuri käy, kukaan ei edes älyä vilkaista vatsan seutuasi, vaan keskittyy tötteröihisi. Oma mottoni onkin, että niin kauan kun rinnat tulee nurkan takaa ennen vatsaa, on asiat vielä ihan hyvin!
  • Seuraava toimenpide on valita sukkahousut, joiden korkeus myöskin tukee jo valitsemaasi vyötärön paikkaa. Eli, jos tässä vaiheessa valitsee matalavyötäröiset sukkikset, on peli menetetty. Kiskotaan siis ne kammotukset suosiolla sinne lähes kainaloihin saakka, ja asetellaan vyötärönauha samalle linjalle alushousujen vyötärön kanssa. Tavoitteenahan on saada aikaiseksi yksi ainoa vaatteilla kapeammaksi kiristetty kohta, eli se huijaus-uuma. Sukkahousuja valitessa oikea koko on todella tärkeä! Liian pienet sukkikset eivät slimmaa lainkaan, vaikka moni niin saattaa kuvitellakin, vaan ne rullaavat ja kinnaavat haaroista ja valuvat liian alas muodostaen ylimääräisen läskivekin ja sitähän tässä ei tavoitella. Tässäkin kohtaa on mahdollista valita niitä läskinkuristus sukkiksia, mutta edelleen nekin ovat mielestäni epämiellyttävät, joten itse käytän tavallisia
Nyt pitäisi siis jonkinlaista vyötäröä etäisesti muistuttavaa kurvia  jo näkyä peilistä, kun mummopöksyt ja sukkikset molemmat uppoavat lihaan yhdessä ja samassa kohdassa. Sitten vaan rohkeasti pintaa nuloeva kolttu päälle, ryhti suoraksi ja menoksi. Korkeat korot auttaa siihen ryhtiin ja pienentää painoindeksiä. No eikö pienennäkin! Jos mun pituus on ilman korkoja 167 cm, on mun painoindeksi jotain 29 kieppeillä, mut jos olen korkojen kanssa esim 174, niin kyllähän siinä painoindeksikin pienenee. :D No, jos nyt ei ihan asia mene tolleen todellisuudessa, niin mikä estää silti ajattelemasta niin. xD

Mikäli tässä vaiheessa sitä tiimalasiefektiä ei ole vielä saavutettu riittävissä määrin, voi vaihtaakin mekon hameeseen ja tietenkin korkeavyötäröiseen sellaiseen. Vielä yksi kerros vyötärönauhaa samaan kasaan aiempien kanssa, niin pitäisi sinne rintojen ja lantion väliin jonkinlaista lovea jo ilmestyä. Kuten ylläolevasta kuvasta huomaatte, on noilla kolmella samaan paikkaan kurtatulla vyötärökaistaleella saatu ihan kohtuullisesti hämäävä lopputulos aikaiseksi.

Mun mielipide siis on, että vararenkaalla varustetun naisen ei todellakaan pidä pelätä esim. korkeavyötäröisiä farkkuja, vaan päinvastoin suosia sellaisia. Mitä väliä, jos niissä takamus näyttää leveämmältä? Silloinhan taas vastaavasti vyötärö näyttää kapeammalta. Itse en todellakaan voisi kuvitella tämän hetkisellä vartalollani pukevani päälleni mitään muita housuja kuin kohtuullisen korkealla vyötäröllä varustettuja, sillä kyllä kahlittu vatsamakkara on aina parempi makkara kuin housun kauluksen päällä hyllyvä.


Ja sama juttu se on noissa alushousuissakin. Saattahan ne pikkuruiset stringinöpsyt olla kaupassa huomattavasti seksymmän näköiset, mutta ainakin minun kokemuksen mukaan se on ihan sama mitä kokoa ne on, niin lihaan ne pureutuu joka tapauksessa. Olen siis ihan suosiolla alkanut täyttää kaappiani korkeammilla alkkareilla niiden mummo-maineesta huolimatta. Löysä lihaa kaipaa kuria! (sitä lihaa vois tietty kurittaa myös fyysisesti, mutta ei keskitytä tässä postauksessa siihen puoleen..) Mulla muuten lähti toi korkeisiin alkkareihin tutustuminen siitä, että kohta parin vuoden takaisen leikkauksen jälkeen mun alavatsan leikkausarpi ei yhtään tykännyt alushousuista, jotka rullautui sitä kiusaamaan. Niinpä ostin siis hipstereiden ja stringien tilalle muutamia korkeampi pöksyjä ihan vaan siksi aikaa että arpi rauhoittuisi, mutta toisin kävi. Huomasin niiden mukavuuden ja sen kuinka paljon imartelevampia ne olivat vartalolleni ja sille tielle jäin. Toki kaapista löytyy edelleen monen mallisia ja korkuisia pöksyjä, mutta kyllä mummomalli vaan jyrää!

Naisen elämähän on yhtä huijausta teini-iästä lähtien, mitä ulkonäköön tulee. Topataan, kiristetään, kuristetaan, peitetään, puunataan, tupeerataan jne.. Kun vaan kaikki muistettaisiin enemmänkin keskittyä hyvien puoliemme korostamiseen, eikä niinkään joidenkin ominaisuuksien piilotteluun.

Millaisia "huijauksia" te lukijat käytätte ulkoisen olemuksenne muuttamiseksi?

Minkähän nimisen kategorian sitä keksis tällaisille sepustuksille.. Kun tuntuu vähän tyhmältä laittaa  tää kategoriaan "oma vaatekaappini", joka sisältää päivän asut, kun pääpaino on kuitenkin muussa paasauksessa. Bloggeri ratkaisisi tämänkin ongelman useamman labelin mahdollisuudellaan...