Joku oli ehtinyt jo käydä kaipailemassa minua kommenttilootassa ja siitä tajusin miten nopeasti aika on taas juossut. Ehti tosiaan vierähtää lähes pari viikkoa edellisestä elonmerkistäni. Syyt suhteellisen pitkään blogihiljaisuuteen löytyvät jälleen kerran opiskelutouhuista. Viikko sitten väsäiltiin koulukaverin kanssa illat pitkät kuvia ja muita tehtäviä kuntoon ennen lähijaksoa ja keskiviikosta perjantaihin vietettiin sitten opiskelemassa uusia juttuja Tampereella. Sieltä puolestaan matkasin suoraan tänne Kainuuseen kotikotiini isia ja äitiä moikkaamaan. Pidän tässä pari ylityövapaata ja palaan töihin Poriin keskiviikoksi. Eli ei mitään blogia kaatavaa ole meneilään, mutta aikaa on vaan yksinkertaisesti liian vähän, jotta kauheasti ehtisi tänne itsestään antamaan. Mutta jospa niitä rauhallisempiakin hetkiä taas jostain löytyisi.

Tällä Kainuun reissulla on kuitenkin tullut tehtyä muutama löytö, jotka nyt ajattelin esitellä. Mamma nouti minut lauantai aamuna Kajaanista junalta ja siellä päähämme pälkähti tarkastaa yksi uusi kirpputori sekä Colour me:n Ian ainainen aarrearkku, kierrätyskeskus, ennen kotiin suuntaamista. Linja-autoaseman kupeeseen oli sitten viime visiitin ilmestynyt uusi itsepalvelukirpputori, jonka useat myyntipaikat ammottivat vielä tyhjyyttään. Minun ja mamman kädet puolestaan eivät jääneet tyhjiksi, vaan pienestäkin tavaramäärästä tarttui molemmille jotain mukaan. Ja mitäs muuta minun ostokset voisivatkaan olla kuin kenkiä!

Onko jollekin jäänyt epäselväksi ihastukseni kiiltonahkaan? Jos on, niin vilkaisepa tästä postauksesta monetko kiiltävät kengät jo omistan. Lakeeri-harakkana en siis mitenkään voinut olla huomaamatta noita Pertti Palmrothin pitkiä kiilteleviä talvisaappaita. Se tosiasia, että toista sataa paria sisältävä kenkäkokoelmani ei todellakaan painotu mataliin ja käytännöllisiin talvisaappaisiin sai minut innolla sovittelemaan noita todella hyväkuntoisia jalkineita. Malli ei ehkä ole ihan kaikista paras etenkään tuosta nilkasta, josta saappaat jäävät vähän pöljästi ruttuunn, mutta moni asia oli kuitenkin niin selkeästi plussan puolella, ettei niitä voinut jättää ostamatta. Noita plussia on mm. käytännöllisyys, mukavuus (joo nää kaksi ekaa syytä on tosi mummoa kans! :) ), kiiltonahka, kivat kääntövarret, loistava kunto ja odotettavissa oleva pitkä ikä. 18 € hinta tuntui kirppis kengistä melkoisen suurelta siitäkin huolimatta, että kyseessä on hyväkuntoiset merkkikengät, mutta kyseisen paikan myyjä sattui juuri sopivasti paikalle tuomaan lisää tavaraa ja tiputti hintaa kolmella eurolla nähtyään sovitteluoperaationi. 15 € ei jostain syystä tuntunut enää yhtään niin pahalta kuin alkuperäinen hinta.

Saman myyjän kamppeista osuin silmiini myös nuo yllä olevat ihanat nahkanilkkurit, joihin rakastuin huomattavasti Palmrotheja palavammin. Olen juuri yrittänyt etsiskellä mustia matalia nilkkureita, joten nämä tulivat tarpeeseen. Löysän vartensa ansiosta just hyvät legginssien ja pillifarkkujen kanssa ja käytännöllisyyttä lisää kengistä löytyvä pehmeä karvavuori! Solki ja niitit ovat mitä ihanimmat kasariyksityiskohdat ja materiaali on ajan saatossa mukavan pehmeäksi kulunutta nahkaa. Kannat on hieman kuluneet, mutta 3 € hinnalla antaa jo melko paljon anteeksi. Kiikutan popot siis ensitilassa suutariin ja laitatan uudet korkolaput ja yhteinen taipaleemme voi alkaa. Tai no kyllä se on jo alkanut, sillä olen pitänyt noita nyt koko ajan ostamisen jälkeen. Ovat ihan super mukavat! Tämä on rakkautta.

 

Kierrarilta ei löytynyt minulle mitään, mutta bongasin Palmrothin kenkiä rakastavalle mammalleni nuo edellä olevat kiiltonahkaiset avokkaat vitosella. Olivat pieniä kannassa olevia naarmuja lukuunottamatta ihan virheettömät ja tismalleen oikeaa kokoa. Ja ihan just mun mamman näköiset kengät.

Sillä välin kun mamma oli minua noutamassa, oli yksi perhetuttumme noutanut meiltä minun vanhan sänkyni, jonka äiti ole hänelle lahjoittanut. Kotiin palatessamme oli portailla odottamassa mammalle kiva vaihtari, nimittäin Palmrothin korkkarit! Kengät olivat olleet tuttavallemme puoli numeroa pienet, joten hän päätti tuoda ne tyrkylle josko olisivat mammalleni sopivat. Ja olihan ne! Ja mikä parasta malli on äitini ehdoton lemppari sillä hän omistaa tasan saman malliset kengät kiiltonahkaisena. (joo, meillä molemmilla on ongelma ton kiiltonahan kanssa). Eli lauantai rikastutti minua ja mammaa yhteensä kolmella parilla Palmrotheja yhteishintaan 20 € + yksillä muilla jalkineilla. Ei huono saalis.

Tänään puolestaan kävin asioimassa vakuutusyhtiössä ja siinä nurkalla sijaitsee Helluntaiseurakunnan pitämä Majakka-kirppis, joten eihän sitä voinut noin vain ohittaa. Ja te ette ikinä arvaa mitä sieltä löytyi! PALJETTIMEKKO! Mä en vaan pysty ohittamaan noita kiiltäviä ihanuuksia. Pitäis mennä johonkin vierotukseen varmaan. 7 € se kustansi, mutta oli just sopiva ja moitteettomassa kunnossa, ja maksajaksi muotoutui kassalla sitten mamma. :)  Alunperin kolttu on lapun mukaan kotoisin Seppälästä.

Mulla on nyt melkoisen monta paljettihässäkkää. Tuon ylläolevan lisäksi omistan muutama viikko sitten eBaystä hankitun paljettitunikan, mustan paljettiriveillä koristellun trikoomekon sekä ruskeana, että mustana, mustan paljettiboleron, kultaisen paljettiboleron, ruskean paljettiliivin, valkoisen paljettimekon, viime viikolla kirpparilta ostetun paljettitopin ja mustan paljetticlutchin. Ai  niin ja vielä sen paljettikoristeisen Benettonin kesäkassin! noin niin kuin ainakin ulkomuistista vedeltynä... Ja tuossa eteisen läpi kävellessäni silmiini osui vielä rakastakin raakkampi paljetibaskerini! Jotta semmonen harakka. Mutta oli tuo mekko nyt vaan niiiin kiva löytö. :)

Laitan tähän perään vielä vähän kuvallista kertausta tosta mun blingbling kokoelmasta.

Oon ihan terve..  ;)

Ja sit vielä yks kenkähomma. Mä olin onnistunut jo niin monta viikkoa pysyttelemään poissa eBayn ihmeellisestä ja luottokorttia koettelvasta maailmasta kunnes yhden bloggaajan innoittamana päädyin jälleen vilkuilemaan Britti-eBaystä Bronxin kenkiä. No, yhdet sieltä sitten tuli huudettua. Eivät ole vielä saapuneet, joten en tiedä ovatko hyvät ja saavatko lopullisen kodin luotani, mutta minulla olisi niiden varalle jo joitakin suunnitelmia, jos vaan ovat yhteistyökykyiset. Elikkäs tuollaiset mokkaiset korkonilkkurit, joita myyjän keroman mukaan pidetty pari kertaa. Hintaa söpöläisille tuli postikuluineen n 23 €.

Näin uusimmassa Britti-Ellessä ihanat River Islandin mokkasaappaat, joissa oli kullan värisiä pyöreitä pikkuniittejä koristuksena ja sain siitä ajatuksen, että laittaisin noihin nilkkureihin hopean värisiä pikkuniittejä tuohon sivuun. Niistä voisi tulla astetta mielenkiintoisemmat. Mutta katto nyt ensin ovatko edes sopivat, mutta yleensä Bronxin koko 38 saappaissa on mulle pohjallisen kanssa just hyvä.

Minut muuten bongattiin yhden lukijan toimesta tuossa viime perjantaina Tampereen rautatieasemalla. Olipa taas hämmentävää. Jotenkin niin outoa ajatella, että on ihmisiä, joita minä en tunne, mutta jotka tunnistavat minut. Mutta täytyy myöntää, että kun elokuussa olin julistanut yrittäväni shoppailulakkoa, olin hieman vainoharhaisena Tampereen GT:ssa kun pelkäsin, et joku blogin lukija näkee mut siellä hypistelemässä kamppeita ja tulee sit blogiini ilkkumaan. Mä tiedän, tosi absurdi ajatus. :) Mut mitä tohon tunnistushomman tulee, niin kävinkin jo Nelliinan blogissa kertoilemassa kuinka meinasin moikata hänen poikaystäväänsä Tampereella, kun ajattelin sen olevan joku tuttu. Homman hauskuutta lisäsi se, että kyseinen sälli oli nopealla vilkaisulla luullut mua Stellan laulaja Marjaksi. Hih. Okei, ollaan me molemmat tummia ja pyöreitä, joten yhtäläisyyttähän se sekin on. :)

Pyöreydestä muuten vielä sellainen juttu, että tuossa lauantaina oltiin muutaman kaverin kanssa tämän kylän eräässä kaljajuottolassa ja siinä yksi keski-ikäinen paikallisen pesäpallojoukkueen fanipaitaan pukeutunut latvasta laho sitten yritti työntyä kaverini viereen minun ollessa poissa pöydästä. Kaverini sitten ilmoitti paikan olevan varattu, mutta äijä jatkoi takalistonsa työntämistä kyseiselle paikalle. Minä sitten tulin kohti pöytää ja käskin typeryksen häipyä paikaltani, niin ukko tokaisi siihen, että "jaa, sieltä tuleekin tuollainen tukevampi nainen". Siis, miksi ihmeessä täytyi tuokin huomio päästä läpi äänihuulien? Kyllähän minä sen asian itsekin tiedostan, mutta en minä silti koe, että se olisi tosi ok, että joku täysin vieras keski-ikäinen tollukka, jonka omankaan keskivartalon muodossa ei ole kehumista, huomauttaa siitä minulle päin näköä. Mutta ehkä mä vaan olen vähän herkkis.

Että sellaisia kuulumisia tänne. Huomenna edessä taas kahdeksan tunnin junamatka. Täytynee käydä ostamassa kasa kivoja muotilehtiä ja etsiä niistä inspiraatioita uusiin studiokuvauksen tehtäviin. Ihanaa, kun voi perustella kalliiden lehtien ostamisen sillä, että ne on tarpeellisia mun kouluhommia varten. :)