Heippahei vaan taas kaikille! Jos jotakuta ihmetytti tällanen viikon mittainen hiljaiselo, niin voin kertoa olleeni viikon aikana  neljä päivää Tampereella työn ja koulun merkeissä. Launtai-ilta vietettiin kamerat kainalossa venelaiturissa Näsijärven rannalla, ja käytiin opettajan kyyditsemänä ihailemassa Särkänniemen ilotulistusta veneestä käsin keskeltä järven selkää. Oli aika hieno kesän päätös! Sunnuntaina puolestaan jäin yhden opiskelukaverin kanssa ihan huvin vuoksi koululle vielä harjoittelemaan photari-hommia ja koneen äärellä vierähtikin lähes kahteen saakka. Maanantai aamuna heräiltiin sitten koulun lattialta opettajien tulless töihin. :) Kunpa pystyisin samanlaiseen opiskeluinnokuuteen päivittäin täällä kotonakin. Kouluhommat on taas ihan retuperällä ja seuraava lähijakso on jo viikon päästä. :o

Tampereella tiuhaan kulkemisessa on kuitenkin yksi vallan ihana puoli, nimittäin Himpula! Rakas hiiripupumarakatti on jo opinut nousemaan itse seisomaan tukea vasten ja on muutenkin jo ihan iso poika pinsettiotteineen ja muine uusine taitoineen. Katsokaa ja ihailkaa söpöliiniä!
1877332.jpg

Himpulalle oli löytynyt kaupasta uusi myssy.
Nyt koulussa alkaa taas studiokuvauksen jakso, josta olen hyvinkin mielissäni. Miljöö-hommat kun ei oikein ole mua varten. Mulla oliskin jo melko paljon ideoita studiohommia varten ja muutama suunnitelma on sellainen, joihin mä olen ajatellut houkutella kenties joitakin muotibloggareita mukaan... Idea on kuitenkin ihan esiasteella, joten täytynee mietiskellä lisää ennen kuin alan lähestymään ihmisiä asian tiimoilta. Saas nähdä olisko ajatuksista toteutukseen asti.

Täytyy sanoa, että tän koulustressin vuoksi mulla ei ole kauheasti pyörinyt päässä mitkään postausaiheet, eikä päivän asuissakaan ole ollut paljoa esiteltävää. Myönnän käyneeni mm. maanantaina Tampereen kirppareilla pukeutuneena Niken college-housuihin, mustaan college-taskutunikaan, hopeisiin Adidas-tossuihini ja nahkatakkiin. Voi elämä.. Mut mun vakaa tarkoitus oli suoraan koululta aamulla lähtiessäni ajaa Poriin ja kotiin, mutta jo ehkä toisissa liikennevaloissa päähäni välähti, että kerrankin olisi aikaa vierailla jollain kirppareilla. Onneksi oli edes kaikki kamppeet mustaa. :) Hieman kyllä kuumotti, kun mietin, että tulis joku tuttu vastaan. Tai että joku lukija olis tunnistanut. Sitä jotenkin ajattelee, että olis tosi noloa tulla jonkun lukijan  toimesta yllätetyksi verkkareissa jostain muualta kuin pururadalta.

Tänään puolestaan päälle eksyin mustat farkut, viininpunainen toppi ja harmaa neuletakki kera ballerinojen. Eli ihan sellasta "ekana hyllystä käteen silmät ristissä tarttunutta" kamaa. Mä olen ollut jopa samat korvakorut korvissa lähes viikon! Ei ole yhtään mun tapaista. Voiskohan joku aamu olla vahingossa sellanen olo, että jaksais laittaa päälle jotain kivaa.. Nää, en usko! (Mä muuten sanon nykyään mun murulle lähes joka asiaan vastaukseksi, että "en usko", mistäkähän se johtuu..)

Mitä siihen kirppisreissuun tulee, niin se oli melkoinen pettymys. Mä en tajua miten esim. Nelliina aina tekee uskomattomia löytöjä ja jaksaa usein ylistää Radio-kirppistä. Mun silmiin se näyttäytyi ainoastaan ylihinnoiteltujen kamppeiden pesäpaikkana, niin kuin lähes kaikki kirpputorit nykyään. Mä en ymmärrä mikä saa ihmiset kuvittelemaan, että esim. 8 € on ihan käypä hinta H&M:n tai Vero Modan trikootopista kirpparilla. Tai, että feikki Vuittonit ja Pradat on ehdottomasti 50 € arvoisia. (noita näkyi ikävän paljon). Myöskään 12 € avokkaista, joiden kärjet on just sen näköiset, että niillä on potkittu päivät pitkät betoniseinää, ei ole mun mielestä ihan kohdallaan. Ylipäätään en voi ymmärtää miksi kaikki roska täytyy viedä kirpputorille, kun sellaiset kamat, joita ei itsekään voisi enää kuvitella ostavansa, olisi fiksuinta lyödä vaikkapa suoraan roskikseen. Rajansa se on kierrätykselläkin. Linttaan astutut ja mustuneet lenkkarit vuodelta -92 on ehkä jo tulleet tiensä päähän, eivätkä tuota kenellekään suurta löytämisen iloa.

1877341.jpg


Toki sellaisesta tavaramäärästä jotain löytyikin. Olin kirjannut syksyn ostoslistalle violetin laukun ja ostin sellaisen neljällä eurolla. Haaveissani laukku olisi ollut kiiltävä, mutta neljän euron versio ilman kiiltoa on ihan hyvä kompromissi. Toinen ostokseni oli kolmen euron paljettitoppi (kun mulla ei olekaan noita blinbling paljettiroippeita vielä kovin monta..), joka osoittautui kotona tiukemmaksi kuin kuvittelin, mutta katsoo nyt päätykö se kuitenkin käyttöön vai meneekö kiertoon.

1877352.jpg
Tästä paljetti-vammastani huolimatta onnistuin maanantaina ohittamaan kaksikin paljettiveskaa järkeilyllä. Toinen pieni sydämen muotoinen olkalaukku jäi Kaunottareen ja kulkuriin onnettoman pienen kokonsa vuoksi ja toinen muuten niin kaunis paljetein koristeltu laukku hieman hölmön mallinsa vuoksi. Jouduin kuitenkin ensimmäisen kerran pitkään aikaan olemaan suuresti harmissani siitä, etten ole kokoa 36, sillä 12 € maksanut Zaran musta paljettimekko olisi ollut aivan tappavan upea. Mutta muistuttelin siinä harmituksessani sitten itseäni kaikista niistä kimaltelevista topeista ja koltuista, jotka kaapistani jo löytyvät. Ja se hyvä puoli ilmojen viilenemisessä on, että pääsen jälleen käyttämään niin kovin rakasta paljettibaskeriani! Mikä avuksi pahenevaan paljettimaniaan? Anonyymit peljettihamstraajat? Ne kimaltelevat pikku palaset vaan tuovat niin mukavaa eloa miuuten mustiin kamppeisiin!
Loppuun vielä aivan ylitsepääsemätöntä mieskomeutta kaikkien teidän lukijoidenne iloksi.

1877367.jpg

Awww! Eikö ole hurmaava!?

Eli tällainen laimea paluu tuon niin paljon kommentteja poikineen postauksen jälkeen..