Tiedättekö sen ihana tunteen, kun kaivaa kaapista päälleen jotain unholaan jäänyttä ja se vanha liekki leimahtaakin välillänne uudelleen? Minulle kävi niin jumalaisen mustan Ril'sin samettitakkini kanssa. Olen kertonut tuosta löydöstä aiemmin reilu vuosi sitten Osto-orgasmit postauksessani. Himoitsin tosiaan takkia pitkään, mutta sen 239 € hinta oli minulle liian kova. Nappasin kuitenkin pompan loppujen lopuksi -70% alelapun avittamana. Takki oli ahkerassa käytössä viime kesänä ja syksynä, mutta keväällä ilmojen taas lämmettyä en vaan jostain syystä kaivanutkaan sitä takaisin päälleni. Se tuntui ahdistavalta ja puristavalta ja vääränlaiselta kaiken kanssa. Lauantaina häihin lähtiessä kuitenkin päättelin tarvitsevani takin mukaani koska arvelin yöllä olevan jo viileää. Lyheyt nahka- ja farkkutakit eivät oikein istuneet pitsimekkoni kanssa, joten ainoa pidempi siisti vaihtoehto oli tuo edelliskesän romanssini. Ja niinhän siinä kävi, että tätä tyttöä vietiin! Uskon, että syksy on taas meidän yhteistä kuherteluaikaamme.

Koska kamerajalustani on tällä hetkellä autossa odottamassa huomista kuvauskeikkaa ja auto puolestaan parkissa tuolla puistossa pienen matkan päässä ja avokki on baarissa, en pystynyt ottamaan tämän iltaisesta asusta kuvaa päälle puettuna. Joudutte siis ensimmäistä kertaa (jos oikein muistan) tyytymään tuollaiseen lattialle hahmoteltuun kokonaisuuteen. Kyeiset kuteet päällä lähdin käymään ulkona siinä toivossa, että olisin nähnyt viihteellä olevia kavereitani, mutta loppujen lopuksi he eivät ehtineet kaupunkiin ennen minun kotiintuloaikaani. (aamulla tiedossa lapsikuvaus ja muutenkin pitkä päivä, joten siitä tuo "kotiintuloaika") Eli illan saldo oli yksi yksin nautittu siideri ja yksi cola lähibaarini tiskillä lukien kaikki päivän lehdet, kuten Ilta-Sanomat, josta löytyi juttu Color Me:n Iasta ja Pupulandian Jennistä.

Lehtienlukuasuna toimi ylläoleva kokonaisuus:

• takki/Ril's
• nahkahame/Lindex
• tunika/H&M
• nahkaballerinat/Sokos
• laukku/mamman tuliainen Italiasta
• rannekorut/Sokos
• korvikset/mistälie

Jotenkin tuo pieni ripaus kultaa tuo mukavaa pehmeyttä ja naisellisuutta tuohon muuten niin mustaan kokonaisuuteen. Sitten kun on karumpi rokkifiilis, yhdistän mustaan hopeaa. Jos haluan irrotella oikein väreillä, laitan mustan alta pilkistämään ripauksen pinkkiä tai punaista. Ei sille vaan mitään voi, musta on kohtaloni. Me palaamme aina yhteen, yritinpä minä mitä tahansa irtiottoja.

Mitä sanotte, pitäisikö minun  haastaa itseni muutaman päivän ajaksi pukeutumaan muuhun kuin mustaan? Raportoisin sitten kokemastani vierauden tunteesta täällä. Olisiko mitään ideaa? Mitkä olisivat säännöt? Kertokaa te säännöistä, niin sorvataan niistä kokeilu!

Loppuun vielä ihan pakko kiduttaa teitä palalla arkirealismia. Kuva joka kertoo teille syyn miksi tykkään niin kovasti turbaaneista, hatuista ja huiveista. (oi ihanuus! kohta voi taas alkaa käyttää viime talvena niin tutuksi käynyttä paljettibaskeria! baskeri nähty mm. täällä) Kun aamulla herää puoli tuntia ennen töiden alkua hiukset seuraavan kuvan mukaisessa kuosissa, on kaiken näköiset pikaisesti päähän vetäistävät asusteet enemmän kuin tervetulleita. Niin itseni kuin kanssaeläjienikin vuoksi.

Kuva otettu muutama aamu takaperin n. 2min sängystä nousun jälkeen. Olis varmaan pitänyt vetää vaan lakkaa päälle ja lasit päähän! :D