Elikäs.. alla näkyy nyt siis vielä kerran tuo viime viikonlopun epätoivokampaus, kun McGyver takatukkani näytti jo vallan villiltä. Tuo taakse kampaaminen piilotti lyhyet kohdat, eli entiset sänkikohdat, varsin tehokkaasti. Täältä voit katsoa miltä tukkani näytti edellisen kampaajakäynnin jäljiltä joulukuussa. (ja myös muita kampauksia vuosien varrelta) En muuten koskaan ole tainnut olla näin pitkään käymättä kampaajalla. Syynä pitkään väliin on ollut saamattomuus, huono rahatilanne ja se seikka, että sängelle ajetut alueet kaipasivat hieman pituutta, ennen kuin oli järkeä mennä leikkauttamaan. Tiistai-aamuna kuitenkin heräsin karuun todellisuuteen ja tajusin, että en mitenkään voisi esiintyä viikonloppuna kummipoikani ristiäisissä niin karmaisevalla juurikasvulla ja kulahtaneella epäsiistillä karvakasalla, mitä peilistä näkyi. Täysin toivoni menettäneenä soitin vakikampaajalleni ollen varma, että kysyin mahdotonta. "Olisiko sinulla vielä ennen lauantaita yhtään aamuaikaa tarjolla?". Ja mikä munkki minulla kävikään! Juuri hetkeä ennen soittoani oli joku perunut ajan perjantai-aamulta, joten olin pelastettu.

Kuvassa näkyy myös hieman viime sununtain tyttöjenillan asua. Eli päällä kultainen tuubitopi KappAhl, paljettiliivi Vila, se on viime kesäinen 7 € löytö Tallinnasta, korvikset Glitter. Jalassa minulla oli kapealahkeiset tummat farkut ja pronssin väriset peep-toet.

Uuden version tukasta näette alla.

Eli pituutta ei lähtenyt oikeastaan muualta kuin takaa, mistä saksittiin pois se toispuoleinen takatukka. Etu- ja pääliosaa hieman kevennettiin, jotta ei näyttäisi niin kauhealta mättäältä. Väri on nyt melko tumma suklaanruskea ja tuossa pidemmässä osassa on muutamia vaaleampi raitoja, jotka eivät nyt vain kuvissa oikein tule esille. Tänään ristiäisissä tukka oli kuvanmukaisessa sliipatussa asussa, mutta pääli- ja etuosaa on mahdollista myös nostaa huomattavasti pystympään. Ehkäpä ensi viikolla saataisiin kuvaa rokimmasta kampauksesta. Nuo kuvat on muuten otettu jo useamman tunnin juhlien jälkeen, eikä suinkaan laittautumishetkellä, joten etutukka näyttää jo hieman harottavan huomattavasti aamupäivää huonommin.

Kuten jo aiemmin mainitsin, tämän päivän ohjelmassa oli kummipoikani ristiäiset kotipaikkakunnallani. Vaatetus oli vielä Porista lähtiessä melko hakusessa, sillä kaikki yläosani kiristävät epämiellyttävällä tavalla etumuksesta. (Minulla on muuten teoria tähän rintavarustukseni kasvuun, noin niin kuin painon nousun ohella. Se on tuo ilmastonmuutos ja sen aiheuttama lämmin talvi. Eikös se niin ole, että lämpö laajentaa? Eli olen kasvihuoneilmiön uhri. ;) ) No mutta takaisin vaatetukseen.. Pakkasin sitten pari hametta ja muutamia edes hieman mahdollisia yläosia ja toivoin mamman kaapista löytyvän jotain parempaa. Lopullinen ristiäisasuni näytti sitten seuraavalta.

• hame/Soaked in Luxury. Hame on -70% löytö Tampereen Sokokselta tammikuussa ja päällä nyt ensimmäistä kertaa. Hintaa hamoselle jäi alle 15 €. Hameessa on melko korkea vyötärö, joten pitää hieman makkaroita kurissa, mikä on aina plussaa. :)
• ruskea toppi/Noa Noa. Passasi luonnossa väriltää kenkiin huomattavasti paremin kuin kuvassa.
• helmi- ja paljettikoristeltu neule/O by Isabell Kristensen (joka on siis nykyään Soaked in Luxury).Tämä löytyi täysin käyttämättömänä mamman varastoista ja pesi 6-0 mukanani raahaamat yläosa vaihtoehdot.
• kengät/Diba, andiamo
• korvissa mamman helmikorut

Kummipoika sai nimekseen Vilho ja lahjaksi veimme hänelle Nokian Kontiosaappaat ja mamman neulomat harmaat kunnon saapassukat. Idea oli se, että ne olivat ikään kuin "kum(m)isaappaat", ainaisen kummilusikan sijaan. Isänsä on nimittäin kova erämies, niin pitäähän pojallakin olla asianmukaiset varusteet. :) Pienin saatavilla koko on kyllä vasta 21, joten saappaat mahtavat olla sopivat vasta siinä vuoden ikäisenä, mutta ovatpahan odottamassa. Tällä hetkellä se pieni toukka taitaisi mahtua yhteen saappaaseen seisomaan, ja se varmaan ahdistaisi kainaloista. :) No, isi ja äiti olivat lahjasta ihastuksissaan ja itse Vilhokin naureskeli tyytyväisenä kummitädin sylissä. Huomenna onneksi ehdin vielä uudestaan vierailemaan ihanan kummitoukan luona, ennen paluuta Poriin. Ihana päästä haistelemaan sitä vauvan tuoksua. :)

Mitenkäs tuo tukka passaa päähäni teidän mielestänne?